Olen kasvanut Kainuussa, missä leikin ja liikuin paljon luonnossa. Lappiin lumouduin ensimmäisen kerran perheeni hiihtoreissuilla Ylläkselle. Metsät siellä näyttivät lapsen silmin erilaiselta – ne olivat taikametsiä. Laskuvarjojääkärikoulussa pääsin kantamaan rinkkaa ensimmäistä kertaa, ja palveluksen jälkeen vaeltamisesta tuli pysyvä osa elämääni. Vuosien varrella olen saanut kulkea erämaissa niin yksin kuin hyvin erilaisten retkikuntien kanssa.

Yksin vaeltaessani olen löytänyt hiljaisuutta, kauneutta ja palasia aidosta maailmasta ja itsestäni. Ryhmän kanssa kulkiessa olen löytänyt jotain muuta – iloa, yhteyttä ja syvää rauhaa. Kun ihmiset viettävät aikaa yhdessä luonnon keskellä, kiire katoaa, roolit väistyvät ja tilalle tulee aitoa läsnäoloa.

Löytöretki syntyi halusta auttaa kaikkia pääsemään näiden kokemusten äärelle ja löytämään paremman yhteyden itseensä, toisiin ja luontoon. Uskon, että juuri sitä me laumaeläiminä syvimmiltään kaipaamme.

Minulle on suuri ilo oppaana nähdä, kun joku pysähtyy ensimmäistä kertaa tunturin laelle, hiljenee nuotion äärellä tai oivaltaa jotain uutta. Silloin ymmärrän taas itsekin paremmin kuinka ihmeellinen tämä maailma on.